Päätimme lähteä tyttäreni kanssa Italiaan Milanoon, lämpöön, aurinkoon...Hotelliin pääsimme kuivin jaloin, mutta illalla palatessamme jo satoi ja lämpötilakin laski kymmeneen asteeseen. No, talvihan siellä maaliskuussa on, mutta aurinko oli paistanut viimeiset 3 viikkoa, tiesi kertoa kentällä tapaamamme mukava mies, joka oli ollut olympialaisissa ne kolme viikkoa Torinossa. Hän kertoi lähteneensä kotiin nyt kun ilmat muuttuivat. Niinpä niin, se siitä auringosta. Kävimme kyllä katsastamassa Leonardo da Vincin taulun, Viimeinen ehtoollinen. En ole itse lukenut daVinci-koodia, joten tyttäreni ei paljastanut minulle, mitä hän siitä kuvasta oikein etsi...Saimme tehtyä kaiken mitä halusimmekin, mutta suunnittelemamme neljän päivän matka jää lyhyemmeäksi, jos ilmat ei vaihdu. Jossain vaiheessa olimme jo eksyneet ja tutkimme karttaa sateensuojassa. Tyttäreni nojasi seinään ja yhtäkkiä siitä aukenikin ovi ravintolan keittiöön, jossa pelästynyt mies tuijotti häntä, molemmat yhtä säikähtäneenä. Miehen ohjeiden mukaan sitten palasimme tuomiokirkolle, josta osasimmekin hotelliin. Tyttärelläni on tapana matkoillaan aina kurkistaa ravintoloihin takakautta. Kerran Tallinnassakin, kun etsimme aukiolevaa ravintolaa ja näimme kiinalaisen ravintolan, eikä ovea löytynyt. Sitten hän avasikin keittiönoven ja kääntyi äkkiä kauhistuneen näköisenä pois sanoen: tuonne ei ainakaan mennä syömään, mitä lie nähnyt siellä. Milanossa ruoka onneksi oli hyvää. Tänne pitäisi palata kesällä, sillä nyt kaupunki ei näyttänyt oikein miltään ja muodin mekkana kallista oli kaikkialla. Ei sitten oltu kuin kaksi yötä koko kaupungissa ja sade jatkui jatkumistaan....

Ollessani Cascaisissa tapahtui omituisia asioita, joista en ensin ajatellut kirjoittaa mitään tänne blogiin, mutta pistetään nyt jotain. Esimerkiksi katsellessani erään kirkon ovelta sisään messun aikana kuulin eräiden naisten, jotka istuivat kirkon rapuilla ja kerjäsivät rahaa, sanovan muun keskustelunsa lomassa: hän ei muista...katso miten hän kunnioittaa minua (olin kumartanut). He puhuivat portugalia, mutta ymmärsin kuin se olisi ollut suomea, miten se on mahdollista? Puhuivatko he minusta, vai mitä se oikein oli? Hotellissa myöskin tapahtui samanlainen juttu. Olin aamiaisella ja kuulin kun tarjoilijat puhuivat ja katsoivat minua sanoen: hän on muuttunut...on ollut kylmässä maassa, jossa ihmiset ovat kylmiä...Nyt se sitten alkaa...Siis mistä he puhuvat? Olen aivan ymmällä, en tiedä mitä ajatella näistä, tämähän kuulostaa aivan sairaalta, kuulen ääniä, jotka eivät ole totta, apua! Myös erään pienen Pyhän Hengen kirkon (symbolin, kyyhkysen perusteella) luona tapahtui kummia: Jonkin voiman vetämänä kiersin kirkon taakse ja siellä oli toinen rakennus, jonka portille pysähdyin. Se oli luultavasti ollut kirkkoherran koti. Kiersin taas kirkon toiselle puolelle ja jatkoin kävelykierrostani normaalisti. Kuka osaisi selittää nämä tapahtumat?

Hotellin lähellä oli hieno rakennus, linna. En vaan millään muista kuka siellä asui aikoinaan. Siellä oli paljon tauluja ja kaikenlaisia kauniita esineitä. Yhdessä huoneessa oli SUURI, koko seinän peittävä taulu alastomasta naisesta, eikä muita huonekaluja kuin divaani, jolla makoillen voi ihastella maalauksen kauneutta. Aikamoinen nautiskelija on talon isäntä ollut! Kävin vain yhdellä retkellä johonkin paikkaan joka oli arabiajoilta nimen perusteella, Rabat tai Medina se oli, muistini on sen verran huono, etten muista näitä nimiä, kun en huomannut kirjoittaa niitä ylös. Siinä vierellä oli persikkaviljelykset ja kävin sieltä nappaamassa yhden maistiaisiksi, hyvää oli, kielletty hedelmä! Rantaa, siis hiekkarantaa ei hotellin lähistöllä ollut, mutten sitä kaivannutkaan näin talviaikaan. Cascaisin keskustassa kyllä oli pieni hiekkaranta. Toisella puolella tietä oli kuitenkin isoja kivenlohkareita rannalla, joiden päällä kävin aurinkokylpyjä ottamassa ja aaltojen pauhua kuuntelemassa. Näytti aivan siltä, kuin ihmisiä olisi noussut vedestä ylös, olivat tietysti pärskeistä muodostuneita hahmoja, mutta oli jo tullut pimeää ja ne näyttivät olevan kuin valaistuja, se oli aika pelottavaa...Sitten iso aalto pärskähti kiviin ja ympäröi minun kiveni kokonaan. Alta kuului aaltojen loiske ja viereen oli rakennettu tai muodostunut kuin kanava aalloille nousta. Paikka alkoi tuntua muutenkin vaaralliselta, joten lähdin nukkumaan. Muina päivinä ei aallot enää nousseet niin korkealle. Alkoi sataa. Ilma oli kuitenkin muulloin aurinkoinen, hivenen viileää, 10-15 astetta koko matkani ajan. Lähellä sijaitsi myös kansallispuisto Boca de infierno (helvetin suuaukko tai miten se nyt suomennetaan). Tuulinen paikka, jossa aallot syöksyivät luolaan sisälle, kaunista! Löysin kaupungilla kierrellessäni ostoskeskuksen ja paikallisia siellä aamiaisella, niin menin minäkin. Sen jälkeen tulin hunajamarkkinoille ja kävin siellä parikin kertaa. Kaikkea hunajasta: luomuhunajamuroja, hunajaa, likööriä, saippuaa, voiteita, ying ja yang-hunajaa joka oli pienissä tuubeissa, propolista, gelé royalia ja mehiläisvahaa ostin. Paljon muuta olisin halunnut, mutta kuka ne kantaisi? Sen jälkeen saavuin pieneen esoteeriseen kauppaan, jonka ikkunassa luki: noita aina paikalla, se oli hauska paikka, sieltä ostin suitsukkeita ja eteerisiä öljyjä, esim. kamferia. Luontaistuotekauppakin löytyi ja ostin teetä ja yrttejä. Kyllä oli hyvä päivä! Käväisin vielä syömässä ranta baarissa, josta oli muodostunut kantapaikkani. Sieltä sai ihannia churros de pescado, siis kalakroketteja. Ja hyvää kahvia! Vain kerran kävin matkallani karaokebaarissa, siis iltamenoissa. Oli aika suosittu paikka, mutta en sellaista kaivannut, joten olin vain vähän aikaa siellä. Cascaisista etelään on joku hoitokeskus, jossa myydään noita hunajamarkkinoilta ostamiani ying-yang tuotteita. Mahtaisikohan se olla jopa ayurveda-hoitola, en löydä esitettä tähän hätään. Hyvät kulkuyhteydet junalla ja myös busseilla eri paikkoihin rannikolle! Niin ja kotiinlähtöpäivänä sitten satoi jälleen...eipä haitannut lomailua.

Ajattelin tässä kaukomatkaa odotellessa tehdä lyhyen matkan Eurooppaan, vaikka Portugaliin. Kyllä euroopastakin löytyy mukavia hoitopaikkoja, jopa ayurveda-keskuksia. Olen ollut Portugalissa vain kerran elämässäni vuonna 2002, matkalla yövyin Madridissa. Oli ihanaa käydä pitkästä aikaa syömässä mustekalarenkaita, ovat parempia Espanjassa kuin Suomessa. Yhtä hyviä ex-mieheni kyllä osaa tehdä ja olen itsekin perannut mustekaloja asuessamme Espanjassa, mutta en ole niitä nyt pitkään aikaan syönyt! Ravintolan ikkunassa oli eläviä hummereita näytillä, niistä sai valita minkä haluaa syödä! No en sentään niitä halunnut. Myös aamiais-churrot olivat herkkua. Tämä on sitä makeaa elämää! Yöelämääkin olisi ollut tarjolla, mutta aamulla olin lähdössä Lissabonin koneeseen ja sieltä bussilla Cascaisiin, joten menin ajoissa nukkumaan. Bussikuski vei minut hotellin ovelle asti, vaikka linja ei sinne asti mennytkään. Muita matkustajia ei ollut joten hän päätti viedä minut perille, etten eksy! Portugalisasa olin siis Cascaisissa, joka on todella kaunista seutua.  Se on entinen kalastajakylä, johon oli muodostunut matkailukeskus. Siellä ei näkynyt suomalaisia ollenkaan, ainakaan joulukuun alussa, tuskin koskaan. Hotellin vieressä oli iso puisto ja kävin siellä kävelemässä. Puistossa kasvoi paljon Aloe vera- kasvia ja kerran oli pieni kasvi irronnut juurineen. Olisin halunnut sen mukaani, mutta maahantuontirajoitukset estävät elävien kukkien tuonnin. Muuallakin kasvoi samaa kasvia ja ne olivat juuri kukassa. Puiston reunassa oli pieni kappeli, ovet useimmiten kiinni. Eräänä päivänä ovi olikin auki ja menin sisään. Istuin penkillä hiljentyneenä omiin ajatuksiini ja yhtäkkiä viereeni tuli mies. Hän oli kappelin hoitaja ja kysyi haluanko nähdä mitä alttarin takahuoneessa on, tietenkin halusin. Menimme alttarin poikki huoneeseen. Siellä oli kaikenlaisia tavaroita ja yhdessä kaapissa oli papin kaapuja. Sain kokeilla niitä päälleni, monia erivärisiä kaapuja, kauniisti kirjailtuja. Sitten nousimme ylös pienelle parvekkeelle, josta pappi puhuu seurakunnalle. Siinä kuvittelin pitäväni puhetta...Mies kertoi, että jouluna siellä pidetään messu ja pyysi minua tulemaan silloin takaisin. En kuitenkaan pääse matkan pituuden vuoksi kuin hengessä mukaan. Kappelista lähtiessäni näin ison puisen ristin ovella, sitä ei mielestäni ollut siinä aiemmin. Vieläkään en tiedä oliko sitä olemassa ollenkaan. Pitäisi ehkä käydä joskus tarkistamassa asia, ettei jää vaivaamaan.

Eilen joogaohjaajani soitti minulle ja juttelimme ayurvedasta, tai ei oikeastaan siitä vaan joogasta. Lopuksi hän ehdotti minulle lomailua Intiassa. Olen katsellut vuoden alkupuolella joitain nettisivuja, jotka käsittelevät ayuevedaa ja jo silloin ajattelin lähteä lomalle ayurveda-hoitolaan. Nyt ajatus sai lisäpontta, kun pitkän sairausloman jälkeen palasin takaisin työelämään ja jo kolmen päivän päästä olen kuin piesty koira. Tarvitsen hemmottelua jaksaakseni. Kumpi paikka olisi mukavampi Intia vai Sri Lanka? Sitäpä on mietittävä...